Tiimioppimisen oppimista JYKissä

Kahden juuri lukiotaipaleensa aloittaneen ykkösten ryhmän tiimiopiskeluun perustuva jakso loka-marraskuussa on aiheuttanut paljon keskustelua niin opettajien kuin opiskelijoidenkin keskuudessa Joensuun yhteiskoulun lukiolla viime viikkoina ja kuukausina. Tiimioppiminen on Suomen lukioissa vielä alkutekijöissään, joten kohtaamamme kysymysten ja hämmennyksen määrä johtuvat varmasti siitä, että aiemmat tiimijaksokokemukset ympäri Suomea ovat jääneet suuremman yleisön ulottumattomiin. Erilaisia tiimijaksokokeiluja on kuitenkin tehty menestyksekkäästi esimerkiksi Kuopion Klassillisella lukiolla, jossa Joensuun yhteiskoulun edustus kävi benchmarkkaamassa yhden tiimijaksoviikon lukuvuonna 2017-2018. Klassikan tiimijaksoon osallistui tuolloin koko ikäluokka, urheilulukiolaiset poislukien. Tiimioppiminen on myös erittäin oleellinen osa jatko-opintoja esimerkiksi ammattikorkeakouluissa, joten ei ole mikään ihme, että sen oppimisen ja hyödyntämisen tarve on noussut esille myös yleissivistävissä toisen asteen oppilaitoksissa.

Perinteisessä, usein varsin opettajajohtoisessa, opiskelussa eri oppiaineiden sisällöt pysyttelevät melko helposti omina irrallisina saarekkeinaan ja siten esimerkiksi maantieteen ja historian ensimmäisten lukiokurssien ilmeiset teemojen yhteneväisyydet jäävät monesti opiskelijoilta huomaamatta. Kiinnostuksemme tiimijaksokokeiluun heräsikin hyvin pitkälti halusta tehdä erillisistä kursseista mielekkäämpiä, toisiinsa nivoutuvia kokonaisuuksia, joiden avulla opiskelijat oppisivat keskustelun, jakamisen ja eri oppiaineiden tiedon yhdistelyn välttämättömyyden omassa oppimisprosessissaan. Lisäksi toivoimme, että tiimissä työskentelemällä opiskelijat omaksuisivat paitsi ensimmäisenä lukiovuonna muutenkin vahvistettavia opiskelutaitoja niin myös välttämättömiä työelämän taitoja; monessa nykyisessä ja tulevaisuuden työpaikassa suuri osa työnteosta tapahtuu erilaisissa tiimeissä.

Tavoitteenamme oli esimerkiksi mahdollistaa sellainen oppimisympäristö, jossa opiskelijoiden yhteisölliset ja yksilölliset oppimistavat kehittyisivät tavanomaista luokkahuoneopiskelua paremmiksi. Vuorovaikutus muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa saattaa perinteisemmässä opiskelussa jäädä vähemmälle, mikä mahdollistaa valitettavasti myös omiin maailmoihin vetäytymisen oppituntien ajaksi. Kuluneen jakson aikana kaikilla oli tiimissään rooli, ja jotta jokaisen viikon oppiainerajoja rikkovat projektit saatiin tehtyä, oli kukin vastuussa oman tonttinsa hoitamisesta. Tiimityöskentelyllä pyrittiin myös vahvistamaan opiskelijoiden oman toiminnanohjauksen taitoja sekä oman työskentelyn aikatauluttamista, mikä olikin välttämätöntä, mikäli yhteisiin tavoitteisiin haluttiin päästä kunkin viikon lopussa. Yhtenä tavoitteena oli myös oppia arvioimaan omaa ja tiimin työskentelyä rakentavasti ja oppimisprosessia eteenpäin vieden. Vertaispalautettakin annettiin ja otettiin vastaan suurimmasta osasta viikkotehtäviä.

Screenshot 2018-12-10 at 16.51.53
Tiimijakson yhteisenä oppimisalustana toimi peda.net, josta löytyivät mm. viikkokohtaiset aikataulut ja tiimitehtävien palautuskansiot.

Tiimijakson rungon muodostivat biologian, maantieteen ja historian teemat ja ilmiöt, joiden ympärille rakennettiin alkuräjähdyksestä postmoderniin ihmiseen ulottuva tiimijakson elinkaari. Äidinkieli, englanti ja matematiikka toimivat työkaluina näiden rungon muodostaneiden aineiden opiskelussa: historian kurssin muinaisista aiheista tehtiin sarjakuvaa englanniksi, äidinkielen paneelikeskustelutehtävä ammensi aiheensa globalisaatioon liittyvistä kysymyksistä ja geometrisiä muotoja piti etsiä ympäröivästä kaupunkimiljööstä. Jokaisella viikolla oli oma kantava teemansa: tiimiytyminen, evoluutio, varhainen ihminen, länsimaisen kulttuurin nousu, urbanisaatio, globalisaatio sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.

Screenshot 2018-12-10 at 16.39.18
YK:n Agenda 2030:n innoittamaan interaktiiviseen, ilmastonmuutosta käsittelevään, Thinglink-esitykseen tästä: https://www.thinglink.com/mediacard/1121401800692334596

Opiskelijat jaettiin aluksi heidän tekemänsä Belbinin testin tiimirooleja hyödyntämällä noin viiden hengen ryhmiin. Halusimme kuitenkin sekoittaa pakan jakson puolessa välin, jolloin annoimme opiskelijoille mahdollisuuden toivoa yhtä kaveria samaan tiimiin kanssaan ja me opettajat sitten yhdistelimme näitä pareja toisten parien kanssa tiimien muodostamiseksi. Tiimien toiminnan kannalta näillä kaksilla eri perusteilla muodostetuilla tiimeillä näytti olleen vain vähän merkitystä; paras kaveri ryhmässä ei välttämättä parantanutkaan koko ryhmän dynamiikkaa ja tavoitteisiin pääsyä.

Rakensimme opiskelijoille viikkokohtaisen, Wilman lukujärjestyksestä poikkeavan, päivän kulkua eheyttävän aikataulun. Vaikka eri oppiaineiden tunnit olivat eri aikoihin kuin ne normaalissa lukujärjestyksessä olivat, vastuu pyrittiin jakamaan opettajien todellisen kurssimäärän mukaan. Todellisuudessa opettajat olivat enemmän läsnä opiskelijoiden kanssa kuin normaalin lukujärjestyksen mukaan olisivat olleet, koska myös tiimien viikkotehtävien teossa kaivattiin opettajien apua ja asioiden järjestelyä. Viikkotehtävän tekoon pyhitettyjen tuntien lisäksi opiskelijoilla oli jokaisesta mukana olevasta aineesta tietty määrä teoriatunteja ja niihin liittyviä yksilötehtäviä sekä erilaisia opitunkertaustestejä pitkin jaksoa. Oppiaineiden erillisten testien lisäksi opiskelijoiden arviointia täydensi viikkotehtävien arviointi, josta olivat vastuussa sen viikon tehtävän vastuuopettajat, joiden oppiaineisiin projekti oli vahvimmin liittynyt. Opetussuunnitelman edellyttämät monipuoliset arviointikäytänteet olivat siis tiimijakson aikana erityisen kiinteä osa koulun arkea.

Olimme kokeneina opettajina jo ennen tiimijakson alkua varautuneet jossain määrin sen mahdollisesti mukanaan tuomiin ongelmiin, mutta erityisen yllättäväksi haasteeksi muodostui esimerkiksi se, kuinka vaikeaa tiimejä oli saada toimimaan oikeasti yhteen hiileen puhaltaen, yhteistä tavoitetta kohti. Töiden sujuvuuden hidasteena toimivat ajoittain myös opiskelijoiden yllättävän puutteelliset tieto- ja viestintäteknologiset taidot sekä haluttomuus oppia käyttämään uusia, sähköisiä, tulevissa opinnoissa varmasti eteen tulevia, oppimisympäristöjä. Lisäksi joillekin mukana olleille jo pelkkä termi tiimijakso itsessään aiheutti jonkinlaisen esteen oppimis- ja yhteistyöhalukkuudelle, vaikka – itse asiassa – aika suuri osa viikoista kului varsin perinteisten oppituntien ja yksilötehtävien parissa, aivan kuten tavanomaisessa jaksossa.

Jakson lopussa opiskelijoiden itsearvioinneista ja palautteista oli luettavissa joitakin haasteita onnistumisten tiellä: eritasoiset tavoitteet ja panostus tiimien sisällä jarruttivat ainakin viikkoprojektien tekoa ja täten myös työpanoksen määrä jakautui varsin epätasapainoisesti, mikäli tuotos haluttiin palauttaa määräpäivään mennessä. Tämä on toki tuttua kaikenlaisista yhteistoiminnallisista oppimistehtävistä, olipa se osa tiimijaksoa tai ei. Lisäksi kohtuullisen haastavaksi osoittautui opiskelijoiden oman toiminnan ohjaaminen oppimista edistävään toimintaan, jos oma osuus tiimin viikkoprojektissa oli saatu jo tehtyä. Vain osa kertoi tehneensä töitä opintojensa edistämiseksi kotona, vaikka tarvetta kertaamiseen olisi varmasti ollut kaikilla omia yksilötehtäviä silmällä pitäen. Tämäkään ongelma ei ole ainoastaan tiimijaksolle ominainen ilmiö; lukiolaisten kotitehtäviin käyttämä aika on vähentynyt radikaalisti viimeisten vuosien aikana. Onnistumisia opiskelijat kertoivat kokeneensa erityisesti esiintymistaitojensa suhteen. Lisäksi uusia kaveruussuhteita kerrottiin syntyneen tiimityöskentelyn lomassa.

Lopuksi voisi todeta, että kaikki uusi on tunnetusti pelottavaa, mutta tiimijakson opiskelijat ovat toivon mukaan jakson loputtua huomanneet ainakin sen, että haasteista selviää niihin tarttumalla, jos vain haluaa niihin tarttua, ja että ei nimi jaksoa pahenna. Opettajatkin päättävät tiimijakson varmasti aiempaa yhteistyökykyisempinä; jokainen meistä on perinteisemmällä tyylillä mentäessä täysin oman kurssinsa herra ja joutui nyt ensimmäistä kertaa luopumaan joistain omista periaatteistaan ja kurssisisällöistään, ottamaan muiden kurssien opettajien tarpeet huomioon ja suunnittelemaan jaksoa yhdessä muiden kanssa.

 

Mainokset

Oppimisanalytiikka lukiolaisen opintopolulla

Joensuun yhteiskoulun lukiolla kokeiltiin kaikilla syksyn ensimmäisen jakson abikursseilla Tabletkoulun oppimateriaaleja. Tähän saakka jokainen opettaja oli haalinut abikurssien materiaalit itse kasaan esimerkiksi vanhoja yo-kokeita hyödyntäen. Osa englannin opettajista käytti nytkin Tabletkoulu materiaalia vain lisätehtäväpakettina aiemman materiaalin ohessa, kun taas osa rakensi koko kurssin Tabletkoulun abikurssimateriaalin pohjalle. Kyseinen materiaali otettiin käyttöön erityisesti sen sisältämien oppimisanalytiikkatyökalujen vuoksi. Tabletkoulun oppimisympäristön avulla myös itsenäisesti abikurssia suorittavien kurssin etenemistä oli varsin helppo seurata ja täten havainnoida mahdollisia ongelmakohtia oppimisessa.

Allekirjoittanut nautti erityisesti materiaalin tarjoamista, oppimisanalytiikan avustuksella toteutettavista, eriyttämismahdollisuuksista. Tehtäviä sai kohdennettua tietyille opiskelijoille, ja jokaisen suorituksia sai seurattua reaaliajassa. Ahkeroinnista ja yrityksestä sai myös myönnettyä suoritusbadgeja, mikä osoittautui vielä lukioikäisillekin aika hyvin toimivaksi kannustimeksi. Myös jokaisen tehtävän suoritusta pystyi kommentoimaan erikseen, mikäli näytti siltä, että opiskelijalla on esimerkiksi toistuva ongelma vaikka jossain tietyssä kielioppiteemassa.

Screenshot 2018-11-14 at 18.29.01

Analytiikan tuomien mahdollisuuksien lisäksi oppimateriaalissa oli myös todella monipuolisia tehtäviä – myös itse oppimateriaalin ulkopuoliset digityökalut oli valjastettu käyttöön oppimisen avuksi. Opiskelijoille jo entuudesta tuttu Quizlet oli esimerkiksi upotettu osaksi sanastoharjoituskokonaisuutta.

Koska materiaali oli nyt käytössä vasta ensimmäistä kertaa, jäi varmasti osa sen tuomista mahdollisuuksista vielä hyödyntämättä. Sen verran kuitenkin jo nähtiin, kokeiltiin ja koettiin, että varmasti jatkossakin vastaaviin materiaaleihin on helpompi tarttua. Vertais- ja itsearviointityökalut jäivät vielä turhan vähälle käytölle liian kiireellisen aikataulun vuoksi, mutta hyväksi nekin todettiin pienten ensikokeilujen jälkeen.

Syväoppimisen aamu Lappeenrannan Lyseon lukiolla 18.5.2018

Käytimme aamun yhteissuunnitteluajan syväoppimiseen ja tällä kertaa teimme aiheeseen liittyvän harjoituksen ryhmissä. Sari-Anna Loukas, Kirsi Sorri ja Pirita Reinikainen ovat meidän lukiolta tutustuneet syväoppimisen malliin. Sari-Anna ja Pirita ohjeistivat opettajat harjoitukseen.

 

Harjoituksessa tarkasteltiin ryhmissä kevään historian yo-koetta  tiedon tasojen näkökulmasta ja toisena tehtävänä oli pohtia ryhmässä tiedon tasoja oman oppiaineen näkökulmasta. Pohdinnan keskiössä oli siis kysymys siitä, millaisia taitoja eri aineiden yo-kokeessa tarvitaan.

Meidän ryhmässä paikalla oli psykologian, uskonnon, terveystiedon ja filosofian opettajia. Todettiin yhdessä, että näiden aineiden yo-kokeessa merkityksellisen tiedon rakentamisen tasot nousevat yo-kokeessa, mitä pidemmälle osioissa mennään. Terveystiedon yo-kokeessa suositaan pohdintatehtäviä, kun taas psykologian yo-kokeessa käytetään enemmän arvioi verbiä.

Äidinkielen opettajat nostivat esille, että kirjoitustaidonkokeessa on hyvin monen oppiaineen alueelle meneviä tehtävänantoja. (Esimerkiksi Onko oikein, jos joskus rikkoo lakia?) Kirjoitustaito onkin äidinkielen esseekokeessa keino ilmentää ajatuksia ja äidinkielen esseekoetta voidaan pitää lukion kypsyyskokeena.

Matematiikan opettajien mukaan matematiikan yo-koe mittaa hyvin monia tiedon käsittelyn tasoja. Rutiinilaskemisella voisi ehkä saavuttaa arvosanaksi b:n, mutta tästä ylemmät arvosanat vaativat tiedon soveltamista. Uuden tyyppisenä tehtävänantona matematiikan yo-kokeessa ovat tehtävät, joissa on valmis ratkaisu ja opiskelijan tehtävä on etsiä virheet.

Kielten opettajat olivat pohtineet esimerkiksi ainekirjoitusta yo-kokeessa. Yo-essee tehtävien otsikoissa on niin sanottuja helppoja aiheita, mutta kokeessa on yleensä vähintään yksi todella vaativa esseeaihe, joka vaatii kirjoittajalta laajasti faktatietoa ja sanastoa.

Vaikka aikaa tähän harjoitukseen ja sen läpi käymiseen oli 75 minuuttia, niin yhteissuunnitteluaika oli oikein onnistunut!

Digitutorointia Joensuun lyseon lukiossa

Joensuun lyseon lukio on valtakunnan muiden lukioiden tapaan ollut viime vuosien aikana ison haasteen edessä: kuinka kulttuurin digitalisoitumiseen tulisi valmistautua lukiossa? Pitäisikö lukion osata opettaa kaikki maailman ATK-taidot (vai mitä Tee-vee-tee:tä se nyt onkaan?) nuorille, kun tuntuu, että ne nuoret osaavat itse jo paljon paremmin? Heille kun on keksitty jo oma nimityskin – diginatiivit. Tosin on jo todistettu, että tämä nimitys on myytti, jonka taakse on opettajankin helppo mennä, kun olisi tarpeen olla se tietotekniikan osaaja. Koska nuoret tarvitsevat tietoteknistä osaamista korkeakoulussa ja työelämässä, on lukion yleissivistävään tehtävään sopivaa, että lukio kantaa vastuunsa tietoteknisten taitojen opettamisesta.

Ymmärrettävää on, että lukion aineenopettajalle vaatimus TVT-taitojen opettamisesta oman oppiaineensa lisäksi on suuri stressin aiheuttaja ja riittämättömyyden lähde. Moni aineenopettaja hallitsee sähköpostin ja Wilman, mutta ei tiedä, kuinka hyödyntää järkevästi sähköisiä oppimisympäristöjä omilla kursseillaan. Siksi Joensuun lyseon lukiossa on käytetty runsaasti veso- ja YS-aikaa TVT-kouluttautumiseen. Osa on ottanut käyttöönsä peda.netin, osa O365:n työkaluja. Hiljaa hyvä tulee, sanotaan.

Koulutuspäivän todellinen anti voi joskus jäädä laihaksi, kun päivän tai kahden kestävän innostuksen ja oivalluksen jälkeen into laantuu. Sähköisiä oppimateriaaleja tai verkkopohjaisia työkaluja käyttävä opettaja saattaa turhautua, kun koulutuksesta ei enää muista, kuinka sinne Teamsiin tehtiinkään se kanava tai lisättiin OneNote-muistikirja. Eikä kollegaltakaan viitsi jatkuvasti kysyä, koska hänellä on omatkin työnsä eikä liiaksi aikaa alkaa neuvoa toista pelkkää hyvää hyvyyttään. Siksi lukiossakin tarvitaan ehdottomasti digitutoria – tuttua kollegaa, joka osaa neuvoa pedagogisesti järkeviä vinkkejä, kuinka hyödyntää verkkotyökaluja, ja joka saa tutoroinnista asianmukaisen korvauksen.

LUPU-hanke on mahdollistanut, että kahden lukuvuoden ajan Joensuun lyseon lukiossa on voinut kysyä digitutorilta väli- tai hyppytunnilla akuutissa TVT-ongelmassa neuvoa. Digitutor on myös tarvittaessa pitänyt TVT-pajoja, joihin on voinut osallistua kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. Esimerkiksi O365-työkaluja on opeteltu porukassa: joku pienryhmässä on jo hoksannut, kuinka OneNoteen lisätään opiskelijoita ja pystyy neuvomaan toista. Osallistuminen digipajoihin on perustunut vapaaehtoisuuteen, joten motivaatiokin on ollut korkea.

Kaikki digitutorin palveluja tarvinneet ovat kiittäneet, että on ollut helpottavaa, kun on voinut huoletta kysyä neuvoa ja yksinkertaisimpiakin kysymyksiä. Digitutoreille on tarvetta lukiossakin!

AT1 -kurssi usean opettajan yhteistyönä Lpr:n Lyseon lukiolla

AT1 -kurssi on toteuttu tämän lukuvuoden aikana äidinkielen, matematiikan, kuvaamataidon ja atk-opettajan yhteistyönä täällä Lyseolla. Kurssin tavoitteena on, että opiskelija oppii käyttämään omaa konetta tehokkaasti opiskeluissaan. Toinen tavoite on, että opiskelija saa riittävät valmiudet sähköistä yo-koetta varten. Kurssin lopuksi on näyttökoe. AT1 -kurssin käyvät kaikki lukion 1.luokkalaiset.

Äidinkielen opettaja Sari-Anna Loukas opettaa AT1-kurssilla Edmodon käyttöä kaikkine toimintoineen. Sari-Anna vastaa kurssilla myös tiedonhausta ja lähdekritiikistä sekä tekstinkäsittelystä ja aineistoviittauksista. Sari-Anna on samassa yhteydessä harjoituttanut opiskelijoilla verkkokeskustelua ja ryhmätöitä verkossa.

Atk- opettaja Jonne Lakanen käy AT1-kurssilla oman koneen käyttöön liittyvät tarpeelliset asiat kuten tunnukset, salasanat ja verkkoon liittymisen. Jonne opettaa myös Googlen ympäristön tehokasta hyödyntämistä opintojen aikana. Lisäksi Jonnella on vastuulla Abitti-järjestelmään liittyvät tärkeimmät asiat. Jonnen mukaan tietotekniikkaa oppii parhaiten itse kokeilemalla, tekemällä virheitä ja niistä oppimalla.

Matematiikan opettaja Petri Luukkanen opettaa AT1-kurssilla matematiikan ohjelmistot ja taulukkolaskentaa. Kuvataiteen opettaja Anu Huttunen opettaa piirto- ja kuvankäsittelyohjelmat (Gimp).

Kurssin opettajat pitävät kurssia tärkeänä, mutta aikaa saisi olla enemmän.

 

Ilmaisulinjan tuotokset interaktiivisesti koettavaksi elämykseksi kaikkien ulottuville

Joskus tarvitaan vain idea, muutama sana ja oikea hetki jonkun uuden ja uljaan projektin aikaansaamiseksi. Joensuun yhteiskoulun lukion ilmaisulinja mennä humpsahti virtuaalitodellisuuteen yhden innostavan, oikea-aikaisen lounaspöytäkeskustelun seurauksena – eikä loppua uusille ilmaisun kanaville näy! Onnekseni siis keskeytin Tainan, kuvataiteen lehtori, ja Päivin, musiikin lehtori, lounaspalaverin ehdotuksellani oppiaineita yhdistävästä projektista ja saimme heti uutta aikaan!

JYKin ensimmäinen tvt:aa ja ilmaisua yhdistänyt projekti oli virtuaalitaidenäyttely, jossa hienoksi 360 Thinglink -elämykseksi yhdistyvät lukion ensimmäisen luokan opiskelijoiden upeat taideteokset, muutaman taiteilijan haastattelut ja musalinjan opiskelijoiden itsensä säveltämä musiikki, johon he ammensivat inspiraation virtuaalitaidenäyttelyn teoksista.

Kävin siis kuvataideluokassa ottamassa 360-kuvan opiskelijoiden taideteoksista, haastattelin taiteilijoita ja otin lähikuvia teoksista, minkä jälkeen lähetin kuvan linkin musalinjalaisille inspiraatioksi. Lopuksi liitin muusikoilta saamani musiikin 360-kuvan taustaääneksi. Lopputuloksena kymmenen minuuttia täydellisesti taideteosten henkeen sopivaa musiikkia ja lähikuvia maalauksista interaktiivisessa 360-kuvassa: JYKin musiikilla rikastettu virtuaalitaidenäyttely

D804DF04-653A-4CC6-8183-B29396709797.jpeg

Ennen virtuaalitaidenäyttelyn tekoa satunnaista kahvipöytäkeskustelua oli herättänyt se, miten JYKin ilmaisulinjaa saataisiin enemmän näkyville, uusia kanavia käyttäen. Nyt on ainakin rohkeasti kokeiltu yhtä uutta kanavaa ja todettu, että tvt:aa ja perinteisiä ilmaisuaineita yhdistämällä saadaan aikaan upeita taide-elämyksiä myös näytöltä tai virtuaalitodellisuudessa nautittaviksi.

Toinen suunnitteilla oleva projekti on JYKin musateatterin perjantaina 4.5. ensi-iltansa saavan Kulkuri ja lasisilmä -esityksen kietominen digitarinankerronnalliseen, interaktiiviseen pakettiin. Suunnittelu on jo aloitettu, 360-kuvaukset tehdään kenraaliharjoituksissa 2.5. ja rikastamiseen tarvittava materiaali (näyttelijöiden äänet, musiikki ja videotallenteet) tallennetaan sekä kenraalissa että ensi-illassa. Kun materiaali on kasassa, kokoan kaiken yhteen 360 Thinglink -esitykseksi.

Digitaalinen, interaktiivinen tarinankerronta toimii siis englannin opetuksen elävöittämisen lisäksi myös tieto- ja viestintäteknologian ja ilmaisun oppiaineita — ja opettajia — tehokkaasti yhdistävänä keinona. Jälkimmäisen, vasta suunnitteluvaiheessa olevan projektin tuotosta saamme vielä hetken odotella nautittavaksi, mutta luulen odotuksen olevan sen arvoista!

Lpr:n Lyseon tiimiryhmä

Lyseon tiimiryhmä perustettiin 2017 syksyllä ja sen perustamisessa opinto-ohjaaja Marjo Haapavuon ja pedatiimin vetäjän Niina Hämäläisen työllä on ollut iso merkitys. Lyseon tiimiryhmä toimii niin, että sama 24 opiskelijan tiimiryhmä opiskelee tiimiopinnoissa ensimmäisenä vuonna joka jaksossa kahdella tai kolmella tiimikurssilla, mutta 2. ja 3. vuonna parissa jaksossa vuosittain. Tiimiryhmään kysyttiin vapaaehtoisia opettajia ja meitä löytyi mukavasti. Itse opetin tiimiryhmää ensimmäisenä vuonna kahdessa jaksossa.

 

Tiimin ryhmänohjaaja eli Niina Hämäläinen kokee tiimiryhmän monella tavalla hienoksi asiaksi. Niinan sanoin: “ tiimiryhmän kautta on päässyt lähemmäksi opettajakollegoja ja etenkin kaikkein tärkeintä osaa koulustamme eli opiskelijoita. Ryhmänohjaajan ja ryhmän välinen suhde oli jo ensimmäisen kahden viikon jälkeen aivan toista luokkaa kuin ikinä aiemmin, joten odotukset ovat korkealla kahdelle seuraavalle vuodelle.” Niinan mukaan erilaisten ihmisen ja oppijoiden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, mutta ensimmäisen vuoden perusteella kuitenkin plussalle jäädään.

 

Tiimiryhmän huippukohtia tiimiopiskelun lomassa olivat monet yhteiset ponnistukset kuten Prisman lastenpäivä ja Isokristiinan joulunavaus. Lyseon tiimiryhmä teki tiiviisti yhteistyötä yritysten kanssa ja tätä kautta ryhmän yhtenäisyys ja tekemisen meininki on ihan omaa luokkaansa.