Lpr:n Lyseon tiimiryhmä

Lyseon tiimiryhmä perustettiin 2017 syksyllä ja sen perustamisessa opinto-ohjaaja Marjo Haapavuon ja pedatiimin vetäjän Niina Hämäläisen työllä on ollut iso merkitys. Lyseon tiimiryhmä toimii niin, että sama 24 opiskelijan tiimiryhmä opiskelee tiimiopinnoissa ensimmäisenä vuonna joka jaksossa kahdella tai kolmella tiimikurssilla, mutta 2. ja 3. vuonna parissa jaksossa vuosittain. Tiimiryhmään kysyttiin vapaaehtoisia opettajia ja meitä löytyi mukavasti. Itse opetin tiimiryhmää ensimmäisenä vuonna kahdessa jaksossa.

 

Tiimin ryhmänohjaaja eli Niina Hämäläinen kokee tiimiryhmän monella tavalla hienoksi asiaksi. Niinan sanoin: “ tiimiryhmän kautta on päässyt lähemmäksi opettajakollegoja ja etenkin kaikkein tärkeintä osaa koulustamme eli opiskelijoita. Ryhmänohjaajan ja ryhmän välinen suhde oli jo ensimmäisen kahden viikon jälkeen aivan toista luokkaa kuin ikinä aiemmin, joten odotukset ovat korkealla kahdelle seuraavalle vuodelle.” Niinan mukaan erilaisten ihmisen ja oppijoiden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, mutta ensimmäisen vuoden perusteella kuitenkin plussalle jäädään.

 

Tiimiryhmän huippukohtia tiimiopiskelun lomassa olivat monet yhteiset ponnistukset kuten Prisman lastenpäivä ja Isokristiinan joulunavaus. Lyseon tiimiryhmä teki tiiviisti yhteistyötä yritysten kanssa ja tätä kautta ryhmän yhtenäisyys ja tekemisen meininki on ihan omaa luokkaansa.

Mainokset

Ideoita & inspiraatiota

Osallistuin helmikuussa Etelä-Karjalan kesäyliopiston järjestämään Monipuoliset arviointimenetelmät lukiossa-koulutukseen. Päivän kattaukssen aloitti Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen Marja Tamm pistäen meidät pohtimaan kuinka OPS vaikuttaa ja ohjaa arviointia, sekä herättelitarkastelemaan omaa toimintaa arvioinnin näkökulmasta. Seuraavaksi Kuopion Lyseon lukion rehtorin Samuli Laitinen tiivisti ajatuksia ja kokemuksia formatiivisen arvioinnin kokeiluista koulutasolla,ja hänen jälkeensä usean eri aineen opettajat kertoivat kokemuksistaan ja havainnoistaan omissa aineissaan tehtyihin kokeiluihin juuri formatiiviseen arviointiin sekä osittain tiimioppimiseen liittyen.

 

Päivä oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja antoisa. Päällimmäisenä mieleen jäi (paitsi poikkeuksellinen aamupala cappuccinoa ja croissant iänikuisen kaurapuuron sijaan) innostus ja ajatus siitä että oikealla tiellä ollaan. Sekä matematiikan opettaja Nina Savolainen että englannin opettaja Jaana Kivipato, molemmat Kuopion Lyseosta, ovat vieneet tiimioppimista ja formatiivista arviointia jo pidemmälle kuin minä mutta heidän esimerkkinsä valoi intoa ottamaan seuraavat askeleet. Kyseiset opettajat ovat molemmat luoneet esittelemilleen kursseille yksilölliset oppimispolut joita oppilaat voivat edetä oman tasonsa mukaan. Erityisesti matematiikan kurssilla opettaja oli todella nähnyt vaivaa opintopolkujen rakentamiseen ja ainakin näin ei-matemaatikon silmään ne vaikuttivat todella vastaavan tarkoitustaan. Itselläni seuraava askel onkin selkempien opintopolkujen rakentaminen kurssi kerrallaan eritasoisille oppilaille sopiviksi. Sain juuri tänään päätökseen uuden OPS:n ENA6-kurssin rakentamisen tiimioppimisen malliin joten tästäpä sitten jatkan pedanettiin materiaalien kokoamista opintopoluiksi.

Myös historian opettajalta Suvi Tirkkoselta tuli erinomaisia vinkkejä mm. tiimeihin jakamisen suhteen. Hän oli keksinyt käyttää erilaisia vahvuuksia, mm. ”keksin luovia / uusia ratkaisuja jne) tiimeihin jakamisen perusteella. Lisäksi mielestäni loistava oivallus oli kappaleiden 1,2 jne opettelujen sijaan sanoittaa jokaisen kappaleen kohdalta taito, joka on tarkoitus opetella kyseisen kappaleen kohdalla, esim. ymmärtää kivikautista elämäntyyliä. Nerokasta!

NPDL -ohjelma Lappeenrannan lyseon lukiossa 22.3.2018

Torstai aamun yhteissuunnitelluaika sujui mukavasti täällä Lappeenrannan lyseon lukiolla. Kollegamme Sari-Anna Loukas ja Kirsi Sorri esittelivät tiivisti NPDL –ohjelman (New Pedagogies for Deep Learning.) NPDL:ssä korostuvat syväoppimisen ydintaidot: itseohjautuvuus, globaalikansalaisuus, tiimityötaidot, viestintä, luovuus ja kriittinen ajattelu.

 

Esityksen jälkeen haimme kahvit croissanteilla ja siirryimme pienryhmiin keskustelemaan aiheesta. Kirsi ja Sari-Anna olivat tehneet kaksi keskustelukysymystä ryhmille aiheesta : 1. Mitä ajattelette syväoppimisen ydintaidoista? ja 2. Mistä on luovuttava arjessa, jotta tällainen opettaminen ja oppiminen mahdollistuvat? Pedatiimin jäsenet vastasivat ryhmissä keskustelun kirjaamisesta paperille.

Kiitos Sari-Annan ja Kirsin innostavan esityksen NPDL- ohjelma sai positiivisen vastaanoton opettajissa. Syväoppimisen taidoista erityisesti itseohjautuvuus ja luovuus herättivät keskustelua. Itseohjautuvuudesta nähtiin, että lukiolainen tarvitsee siihen ohjausta. Opiskelijan ja ryhmän tuntemus auttaa opettajaa itseohjautuvuuden tukemisessa. Opettajat toivoivat NPDL -ohjelmaan kiireetöntä yhteistä suunnitteluaikaa .

 

 

”Entäs, jos tällä kertaa oikeasti opittais ne kieliopit?”

Meneillään olevassa jaksossa pääsin myös ykkösille tarkoitetun kieliopin kertauskurssin puikkoihin. Heti ensimmäisellä tapaamisella eräs kurssille ohjattu opiskelija sanoi ”No niin, pidä vaan ne kielioppiluennot ja me nyt tällä kerta oikeasti kuunnellaan ja opitaan ne, niin menee sit kurssikokeen uusinnassa paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.” Olin jo ennen kurssin alkua suunnitellut teettäväni myös tällä kurssilla samantyylisiä kielioppiin pohjautuvia peda.net-pakopelejä kuin mitä osa ENA05-kurssilaisista tekee muiden kurssilaisten pelattaviksi. Tuosta edellä maintusta opiskelijan kysymyksestä pääsimme koko ryhmän kanssa niin hedelmälliseen keskusteluun oppimistyyleistä ja opetusmetodeista, että käytin siihen mielihyvin suuren osan ensimmäisestä tapaamisestani tämän uuden ryhmän kanssa. Keskustelun loppupuolella heitin ilmoille tämän postauksen otsikkonakin komeilevan kysymyksen ja sain noin puolelta porukasta hyväksyvää nyökyttelyä. Tarkoituksenani oli siis maksimoida opiskelijoiden oma rooli kieliopin oppimisessa tekemällä heistä oppimateriaalin tekijöitä.

Valtavan suuri osa opiskelijoista on selvästi vielä sitä mieltä, että kaikille paras tapa oppia on opettajan luennon kuuntelu, tehtävien teko ja tarkastaminen – jaksoipa sitten luentoon keskittyä tai ei, ja tulipa ne tehtävät tarkastettua tai ei.  Muutamien opiskelijoiden ensimmäinen reaktio esittelemääni kielioppipakopelien rakenteluun oli varovaisen epäileväinen ja yleisin kommentti oli ”Ei myö kuitenkaan osata.” Lupasin auttaa jokaista paria ja ryhmää pelin teknisessä toteutuksessa ja kielioppiasian hahmottamisessa ihan kädestä pitäen, kunhan he ensin olisivat itse yrittäneet tehdä selkoa heidän vastuulleen langenneesta kielioppiasiasta opetusvideon, kirjojen ja toistensa avustuksella. Aloitinkin heti toisella tapaamiskerralla kierrokseni luokassa jokaisen ryhmän luona pysähtyen ja kielioppiaiheesta keskustellen. Mietimme myös yhdessä, millaiset tehtävät voisivat pakopelin tyyppisessä tehtävässä toimia – ja miten tehtävästä saisi näppärimmin avaimen seuraavaan pelin vaiheeseen kasattua.

Käytimme pakopelien rakenteluun noin kolme tapaamiskertaa, minkä jälkeen aloimme yhdessä käydä noita ryhmien työstämiä kielioppiteemoja läpi luennoiden, keskustellen, kysellen, tehtäviä tehden ja tarkastaen, ja mikä parasta – toisten tekemiä pakopelejä testaten! Luulenpa, että moni opiskelija ylitti itsensä oppimateriaalia työstäessään ja koki melkoisia onnistumisen elämyksiä, kun naapuriryhmä sai oman ryhmän rakentaman pakopelin pelattua. Moni opiskelija kaipaa varmasti jatkossakin sen kielioppiluennon, tehtäviä, tehtävien tarkastamista ja muuta ”perinteistä” kielten opiskelua, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole, jos he välillä joutuvat ottamaan hieman aktiivisemman roolin omasta – ja miksei muidenkin – oppimisesta.

kielioppipakopelit
Kielioppikertauskurssin pakopelejä peda.netissä
kielioppipakopelit2
ENA05-kurssin pakopelejä

Kokeile esim. ENA05-kurssin pakopelitiimin pelejä relatiivipronomineista ja lauseenvastikkeista: the Grammar Escape Room Team

Tavoitteena oppikirjoista irroittava kokemus

Pyörällä ajaminen tai englannin kielioppi, kävely tai ohjelmointi – olipa kyse mistä taidosta hyvänsä, oppiminen lähtee siitä, että oppijalla on tavoite, joka tahdotaan saavuttaa. Itse harjoittelin viime viikolla päälläseisontaa silläkin uhalla, että epäonnistun muiden samassa sisäliikuntapuistossa ahkeroivien lasten ja aikuisten ähellystäni ihmetellessä. Yritysten ja erehdysten kautta pääsin lopulta toivomaani lopputulokseen, mutta onnistumiseen päädyttiin sitkeää yrittämisen jälkeen. Tarvitsin siis tavoitteen, esimerkin, ohjeita, yrityksiä, epäonnistumisia ja kannustusta, minkä jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin päälläseisonnassa – oi sitä riemua!

Kaikkea edellä mainittua tarvitaan varmasti myös kaikkien koulussa opiskeltavien taitojen oppimisessa. Esimerkkejä, ohjeita, yritystä ja kannustusta oppijat saavat varmasti kaikissa oppilaitoksissa, halusivat tai eivät. Tavoitteen asettaminen sen sijaan tuntuu olevan vielä lukiolaisillekin varsin vierasta. Tavoitteeksi ilmoitetaan yleensä joku tietty arvosana tai ”kurssin läpäisy”, mutta muunlaisia tavoitteita saa kaivaa ja kairata irti ihan hartiavoimin. Suuri osa opiskelijoista tuntuu ajattelevan, että kurssi on yhtä kuin kurssin kirja ja sen sisältö, ja että tavoitteeseensa päästäkseen heidän täytyy osata tuo opus ulkoa. Asia ei tietenkään ole näin, mutta he ovat liian usein ehdollistuneet siihen, että juuri sitä yhtä ja tiettyä kirjaa käytetään kuin kurssin rakennusohjetta, orjallisesti alusta loppuun opiskellen. Todellisuudessa vaikkapa lukion englannin kurssien tavoitteina on esimerkiksi ymmärtää englannin kielen asema globaalina ilmiönä ja monilukutaidon oppiminen. Näihin (ja muihin) tavoitteisiin päästään varmasti oppikirjan avulla – tai ilman.

Haluan opettaa opiskelijoita katsomaan oppikirjan ohi, läpi ja yli – ymmärtämään, että oppimista kunkin kurssin teemoihin liittyen voi tapahtua myös ilman kirjaa. Tavoitteen asettamisen kannalta tämä oppikirjan ikeestä irtoaminen on ensisijaisen tärkeää, paitsi opiskelijoille niin myös kelle hyvänsä opettajalle, joka kirjan ”hylkäämällä” lähtisi opetuksensa/kurssinsa suunnitelussa puhtaasti opetussuunnitelman tavoitteista liikkeelle. Täten opiskelijatkin ymmärtäisivät paremmin esimerkiksi sen, että kurssin tavoitteita palveleviin sisältöihin päästään käsiksi hyödyntämällä kaikkea saatavissa olevaa materiaalia – olipa se kirja tai internetin loputon materiaalivirta.

Uskon vahvasti yksilöllis-yhteisölliseen oppimiseen ja oppimisen omistajuuteen, ja olen jo vuosia kehitellyt erilaisia ratkaisuja lukion kieltenoppimiseen tähän ideologiaan pohjaten. Monenlaisia hybridimalleja kursseista olen jo pilotoinut ja nyt alkaneessa jaksossa mahdollistin tiede-ja teknologia-aiheisen ENA05-kurssin opiskelijoille kolme erilaista polkua kurssin suorittamiseksi. Asetin tarjolle kolme erilaista tiimiä: ”business as usual”, ”Instagram story” ja ”Escape Room Grammar” -tiimit suorittavat kaikki samaa kurssia, mutta jokainen valitsi omiin vahvuuksiinsa ja mieltymyksiinsä parhaiten sopivan polun. Instagram-tarinaa rakentava tiimi muodostaa kurssin aikana itse oman ”oppikirjansa” ja sen taustamateriaalin, kielioppipakopeli-tiimi mm. valmistaa kurssin kielioppiteemoista tehtäviä muille kurssilaisille, ja ”business as usual” -tiimi suorittaa kurssia (meikäläisittäin) perinteisesti, eli pyrkii tavoitteeseensa omaa opintopolkuaan seuraamalla, oppikirjan materiaaleihin turvaten. Varsin erilaisista kurssin suorittamisen mahdollisuuksista huolimatta meillä on jakson aikana myös kaikille yhteisiä sisältöjä, ja teemme kurssin aikana englanninkieliset vierailut ainakin etäohjattavaan fotoniikan laboratorioon (Sm4rtLab) ja syötävien hyönteisten kasvattamoon Itä-Suomen yliopistolle.

IMG_1196
Uudelleenpostaus Instagram-tarinan aloituksesta

Minun tavoitteenani on seuraavien viikkojen aikana nähdä onnistumisen, oivalluksen ja oppimisen ilon hetkiä kurssin opiskelijatiimeissä. Ensimmäiset tunnit ovat näitä jo tarjoilleet – lisää lienee luvassa!

Tiimioppimista englannin kursseilla

Äppäppä! Opettaja PUHUU! Ja oppilaat tekevät mitä huvittaa, odottaen kuitenkin että tieto kaatuu päähän vaikka snäpissä vähän kuvia postaisikin. Lyhyen opettajanurani aikana olen pohdiskellut paljon MITEN saisin mielenkiinnon pysymään yllä ja KUINKA oppilas oikeasti saisi tunneistani suurimman hyödyn. Viime syksynä viimein päätin kokeilla jotain erilaista, ja koska uskon vahvasti tiimioppimisen ja käänteisen opetuksen malliin, aloin rakentamaan yhtä englannin kurssia erilaisesta näkökulmasta. Nyt on alkanut 3.jakso jossa etenemme tiimioppimisen mallilla.

 

Team learning?

Miksi tiimioppiminen? Jokainen meistä oppii omalla tavallaan, omassa tahdissaan, ja rakentaa tietoa mielessään omanlaisesti. Opettajajohtoisessa opetuksessa näkökulma on opettajan ja tahti opettajan määräämä. Toki tämä on kärjistetysti sanottu, kyllä meistä jokainen eriyttää tehtäviä oppilaille ja pyrkii esittämään asiat useammassa valossa. Silti minä koin että osa oppilaista turhautuu koska tahti on liian kova, eikä ongelmakohtiin ehdi pureutua. Perusteiden jäädessä hataraksi poikkeuksien ja lisäsääntöjen opiskelu on yhtä tyhjän kanssa. Toisaalta taas on niitä oppilaita jotka turhautuvat hitaaseen tahtiin kun hallitsevat jo kyseiset asiat eikä uutta tietoa ole tarjolla. Yksi haluaa tehdä yksin kirjallisia harjoituksia, toinen suullisesti parin kanssa. Yksi pähkäilee mieluummin itsekseen ongelmia, toinen haluaa pohdisella kaverin kanssa ratkaisua. Mm. nämä seikat saivat minut irrottamaan otteeni hallinnoimisesta ja antamaan oppilaiden ottaa vastuun. Ja tämä siitä sitten seurasi:

 

Alkujärjestelyt

2.jaksossa minulla oli opetettavana valtakunnalinen ENA4-kurssi. Kurssin oppilaat olivat oman ryhmänohjausryhmäni oppilaita joita olin 1.luokalla opettanut jo 3 kurssia. Tunsin siis oppilaat ja heidän osaamisensa hyvin. Lisäksi tiesin kuka kenenkin kanssa oli kaveria ja keillä ei toisaalta löytynyt yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Niinpä minun oli helppo jakaa ryhmäni 4 hengen englannin osaamiseltaan heterogeenisiksi tiimeiksi. 1. tunnilla esitin tiimiehdotukseni, ja sen jälkeen oppilaat saivat vielä esittää toiveita hyvin perustein tiimin vaihtamisesta. Jokunen muutos tehtiin pitäen kuitenkin mielessä tiimien perusajatus eritasoisista oppilaista, ja sitten lyötiin tiimit lukkoo.

 

ENA4 1. tunnilla perehdyimme ensin yhdessä siihen mitä tiimioppiminen on, miten se toimii ja mitä sillä pyritään saavuttamaan. Olin laittanut pedanettiin artikkeleita ja kuvia tiimioppimiseen liittyen niin että jokainen voi halutessaan palata ydinajatukseen.

 

Lisäksi ensimmäisella tunnilla jokainen täytti google-sheets-lomakkeet asettaen itselleen tavoitteet kurssin suorittamisesta. Tässä kuva sheets-lomakeeta:

ENA4

 

Lomakkeeseen laitoin kurssin sisällöt ihan yksinkertaisesti kieliopista, sanaston opiskelusta ja kotitehtävistä kuullunymmärtämiseen, erilaisiin tuottamistehtäviin ja ryhmätyötaitoihin. Lisäksi jokaisen tuli asettaa itselleen tavoitearvosana johon olisi tyytyväinen. Paitsi että kurssin sisältö avautuu oppilaille kunnolla kun kaikki osa-alueet on esitelty myös ehkä sitouttaa oppilasta juuri kyseisen kurssin sisältöihin kun henkilökohtaisesti on tutustunut niihin ja asettanut itse itselleen tavoitteet.

 

Kappaleiden käsittely

Koulussamme on käytössä Otavan Insights-sarja englannissa. Yhdelläkään oppilaallani ei ole digikirjaa, mikä olisi mahdollistanut ohjaksien heittämisen täysin oppilaille. Nyt meidän mm. kuunnella kappaleet yhdessä. Sen jälkeen oppilaat saivat edetä omaan tahtiinsa tehtävien kanssa. Tietyt tehtävät olivat pakollisia kaikkien tehdä (mm. kappaleiden sisältökysymykset ja spot the phrase-tehtävät) mutta muuten oppilaat saivat valita oman mielenkiinnon, tahdin ja osaamisen mukaan mitä, ja erityisesti kielopin kohdalla myös miten tekivät. Jokainen sai edetä omaa tahtiaan mutta kuitenkin tiimin kanssa samassa paikassa työskennellen niin että halutessaan voi pyytää apua muilta tiimiläisiltä.

 

Sanakokeet

Sanakokeet teimme myös tiimeittäin. Jokainen tiimiläinen vuorollaan laati sanakokeen ja pidettyään sen myös tarkasti. Tällöin hänelle ei tullut muuta läksyä. Sanakokeet lähetettiin minulle spostiin edellisenä iltana, ja minä kopioin ne sitten jakoon. Myös tässä tuli sekä itsearviointia että kavereiden osaamisen arviointia.

 

Kieliopin käsittely

Kieliopin osalta olin ladannut kirjasarjan powerpoint-esitykset kustakin kieliopin osa-alueesta pedanettiin, sekä laatinut kyseisen PP:n pohjalta muistiinpanopohjan myös pedanettiin. Oppilaat katsoivat PP itsekseen sekä tekivät niiden pohjalta muistiinpanoja joko minun luomaan pohjaan tai ihan omaansa. Lopuksi he tallensivat muistiinpanonsa itselleen. Näin oppilaille jäi käyttöön sekä itse kirjassa oleva kieliopin teoria, PP-esitykset pedanetissä sekä itserakennettu teoria muistiinpanojen pohjalta. Teoriaosuuden jälkeen oppilaat siirtyivät tekemään kirjan kielioppitehtäviä haluamallaan tavalla joko itsekseen tai parin kanssa kirjallisesti tai suullisesti. Näistäkin tehtävistä pakollisia oli vain osa kotitehtävistä joihin ei löydy vastauksia kirjasta.

 

Aineet

Aineet kirjoitimme aavistuksen prosessikirjoittamisen tyyliin: oppilas palautti aineen pedanettiin pilvilinkkinä, minä luin ja alleviivasin mahdolliset virhekohdat, ja lisäsin loppuun sanallisia ohjeita niistä kielioppi- tai sisältöasioista joihin kiinnittää huomiota. Sitten oppilas tarkasteli ainettaan uudelleen ja korjasi alleviivatut kohdat sekä sisältöä parhaan osaamisensa mukaan. Seuraavassa vaiheessa minä luin aineen uudestaan, ja korjasin mahdolliset vielä aineeseen jääneet virhekohdat. Lopuksi vielä katsoimme yhdessä aineen läpi, mikäli opiskelija niin halusi. Tässäkin opiskelijan huomio kiinnittyi omaan osaamisen ja sen arviointiin.

 

Tiimiarviointi

Koko kurssin ajan tiimit täyttivät yhdessä yhteistä arviointilomaketta. Pekka Peuran mallin mukaan ajatuksena oli että jokainen tiimiläinen pystyisi sen avulla näkemään  kuka kokee osaavansa tietyt asiat hyvin, ja tarvittaessa pyytämään apua. Lisäksi opiskelija on pakotettu arvioimaan ”reaaliajassa” omaa osaamistaan. Toki arvionti täsäs on karkeaa mutta auttaa kuitenkin oppilasta itseäänkin hahmottamaan kuinka hyvin hän hallitsee kurssin sisältöjä. Tässä alkuosa erään tiimin tiimiarvioinnista:

ENA42

 

Ja tässä loppuosa siitä (välistä jätetty pätkä pois):

ENA43

 

Periaatteessa sisältö on sama kuin tavoitteiden asettelussa mutta nyt vain auki purettu. Punaiset tehtävät olivat kaikille pakollisia. Aukot johtuvat siitä että opiskelija ei syystä tai toiseta ollut tehnyt tiettyä tehtävää.

 

Palaute & kokemukset

Ja sitten ensimmäisen tiimikurssin antiin. Luonnollisesti kysyin palautetta oppilailta. 2/3 palautteesta oli positiivista, ja yleisesti erilaisesta tavasta tehdä pidettiin. Vapaus keksittyä itselle hankaliin kohtiin sekä omaan tahtiin tekeminen olivat erityisesti oppilaiden mieleen, samoin mahdollisuus valita tehtävät sekä tapa miten tekee ne. Negatiivisena tuli muutamalta että oli mukavaa muttei tiedä oppiko paremmin kuin perinteisillä tavoilla. Lisäksi lähes 25% oppilaista oli sitä mieltä että kieliopin teoriat pitäisi käydä yhdessä läpi. Toisena isompana kohtana tiimiarviointi koettiin muutamien mielestä työläänä.

 

Minun näkökulmasta tiimioppiminen sujui hyvin. Tiimit toimivat mielestäni lähes erinomaisesti, oppilaat keskittyivät tehtäviin paremmin, ja minulle jäi huomattavasti enemmän aikaa kiertää auttamassa. Lisäksi oppilaat kysyivät merkittävästi enemmän ongelmakohdistaan. Uskon että he oikeasti siis myös paneutuivat sisältöihin tarkemmin.  Jos arvosanoihin katsotaan, osalla ne paranivat, osalla laskivat yhdellä, mutta tästä en voi oikein tehdä johtopäätöksiä tiimioppimisen kannalta koska opetin tällä uudella kirjalla 1. kertaa joten vertailupohjaa ei ole. Lisäksi taso nousee jonkin verran 3. ja 4. kurssien välillä joten senkään pohjalta en voi oikein varmuudella sanoa mitään oppimisesta.

 

Otin kuitenkin toiveista vaarin, ja muutin seuraavaan jaksoon mallia niin että kieliopit käytiin yhdessä läpi, toki edelleen niin että oppilaat tekivät itselleen omannäköisiä muistiinpanoja joko minun luomaan pohjaan tai omaansa. Lisäksi tiivistin tiimioppimisen mallia niin ettei se olisi niin raskas täyttää, ja lisäsin siihen koodivaihtoehdon ”I didn´t do this” mm. poissaolijoille. Tässä osa uusittua mallia ENA5-kurssin osalta:

ENA45

 

Jatkoa seuraa

3. jaksossa siis jatkoin kokeilua kahden ENA2-kurssin sekä ENA5 kanssa. Molempien ENA2-kurssien opiskelijoita olin opettanut 1. jaksossa, sekä luonnollisesti tuota omaa ENA4-porukkaa joka siis jatkoi ENA5.  ENA2-kurssit rakensin ENA4 saamani palautteen perusteella, samoin siis ENA5.

 

1-luokkalaiset olin jo 1. jaksossa totuttanut PP-& omat muistiinpanot-metodiin joten heille se oli jo tuttua, ja itse asiassa heidän kanssa tämä on toiminut todella hyvin. Rakensin tiimit etten jakson alkua, ja laitoin ehdotelmat oppilaille ennakkoon niin että he saivat mahdollisuuden esittää muutostoiveita. Niitä ei kuitenkaan tullut joten heti ensimmäisestä tunnista päästiin liikkeelle oikeilla tiimeillä. Lisäksi myös 1. kanssa kävimme ensin läpi mitä tiimioppiminen tarkoittaa, ja samoin heidän pedanet-kurssilleen olin linkittänyt tietoa tiimioppimisetsta. Muutoin etenimme samalla mallilla kuin ENA5-kurssilla.

 

Nyt siis alkoi 3. jakso tiimimallilla. Koko ajan ohessa on ollut myös perinteisellä mallilla vedettyjä kursseja mutta itse pidän sekä työskentelyn että oppimisen kannalta enemmän tiimioppisen malliin toteutetuista kursseistani. 1. saadun palautteen perusteella tiimioppiminen sopii myös heille hyvin. Opiskelijat antoivat omin sanoin palautetta tiimioppimisen hyvistä ja huonoista puolista. Oikeastaan aino negatiivinen palaute tuli ajoittain korkeaksi nousevasta hälinästä.  Lähes puolet kirjoitti tehtävien teon olevan helpompaa ja ryhmässä tekemisen toimivan. Saman verran koki ryhmien toimivan hyvin ja saavansa apua sitä tarvitessaan.

 

Oppimista ja kehittämistä

Jatkossa aion kehittää kielioppien opiskelua enemmän käänteisen luokkahuoneen ajatuksiin pohjautuen. Uskon että muutos on mahdollista, se on vain tottumiskysymys. Toki opiskelijat joutuvat silloin näkemään itse enemmän vaivaa oppimisensa eteen mutta näin uskon sen myös toimivan ja parempien tuloksien syntyvän. Tässä esimerkki ENA3-kurssin tiimiarvoinnista jota vielä tiivistin tähän meneillään olevaan jaksoon:

ENA32

Ja tässä arvioinnin loppuosaa johon lisäsin myös arvosanan koko tiimin toiminnasta jonka siis tiimi yhdessä itselleen antaa:

ENA3

Sähköiset kirjat mahdollistaisivat monta juttua lisää. Tulevaisuudessa tämä ongelma varmaan ratkeaa. Lisäksi nyt 3. kurssissa jatkamme 1.-luokkalaisten kanssa jo ENA1 käytettyä tapaa kieliopin opiskelusta: ne ketkä haluavat, saavat mennä käymään teoriaosuuden läpi itsekseen luokan ulkopuolelle, ja ne ketkä kokevat tarvitsevansa opettajan PUHU(U)maan voivat jäädä luokkaan minun kanssani. Tehtävät tehdään sitten tiimin kanssa samassa tilassa, tekipä niitä yksin tai itsekseen, jotta apua on tarvittaessa saatavilla (ja tokihan minäkin olen käytettävissä).

 

Yksi asia mihin myös jatkossa kehittelen jotain on kappaleiden sisältöjen läpikäyminen: osa ymmärtää tekstit kuin vettä vain, toiset tarvitsisivat selvästi enemmän sisällön pureskelemista. Tätä tein ennen paljon mutta nyt tässä huumassa se on jäänyt. Ajatus on tässäkin antaa opiskelijoille valintamahdollisuus; menenkö käytävään tekemään tehtäviä eteenpäin vai jäänkö luokkaan aukaisemaan hankalia termejä ja kohtia. Ja onhan niitä paljon muitakin kehityskohteita 🙂

 

 

 

 

 

 

ÄiTe-kurssilla terveystietoa ja äidinkielen perustaitoja opiskeltiin tiimeissä

Innostuimme ajatuksesta opettaa yhdessä, kun keskustelimme, kuinka terveystiedon kurssilla olisi hyötyä siitä, kuinka opiskelijat osaisivat hyödyntää äidinkielen tunneilla oppimaansa, kuten lähdekritiikkiä, aineistoon viittaamisen ja ryhmäviestinnän taitoja.

Äidinkielen opettaja taas kaipasi sisältöä opiskelijoiden teksteihin, ja uskoi, että opiskelijat motivoituisivat kirjoittamisesta entistä paremmin, kun yhdellä tekstillä oppii kahden oppiaineen asioita. Äidinkielen 1. kurssi on kurssi, jolla harjoitellaan opiskelun, kirjoittamisen ja keskustelevan yhteistyön perustaitoja, joten se on hyvä pari mille tahansa teoreettiselle reaaliaineelle.

Saimme tukea lukiomme rehtoreilta, jotka mahdollistivat sen, että kurssimme olivat lukujärjestyksessä peräkkäin kahtena päivänä. Sen ansiosta meillä oli aikaa keskittyä viikkotehtäviin kahden 75 minuutin oppitunnin ajan kerrallaan. Yhtenäistä aikaa tarvittiin, jotta tiimit ehtivät todella syventyä viikkotehtäviin.

Tarinallisuus kantoi kurssin ajan

Suunnittelimme kurssin mahdollisimman valmiiksi ennen sen alkua, ja suunnitelma piti hyvin. Ideamme perustui tarinan varaan: opiskelijatiimit ”synnyttivät” fiktiivisen hahmon, jonka kasvua seurattiin koko kurssin ajan. Keksityn hahmon elämän alussa tiimit saivat tietää sattuman sanelemia asioita, jotka vaikuttivat koko elämän ajan: mitä perinnöllistä sairautta hahmo sairasti, millaiseen perheeseen hän syntyi ja missä päin Suomea asui. Hahmoille luotiin Twitter-tilit ja Wix-verkkosivut, joiden avulla muut tiimit saattoivat seurata hahmojen elämänvaiheita. Käytimme tunnistetta #äitelyseo.

Teemaviikoilla tutkittiin ihmiselämän vaiheita

Teemaviikoilla edettiin kronologisesti elämänvaiheesta toiseen. Lapsuus-viikolla pohdittiin perinnöllisyyden vaikutusta ja terveellisiä ruokailutottumuksia, ja Nuoruus-aikana unen, levon ja liikunnan merkitystä hyvän elämän peruspilareina.

Aikuisen hahmon elämänvaiheessa pohdittiin suhtautumista päihteisiin, ja Poliisin erityisnuoristyöntekijä kävi tunnilla kertomassa omasta työstään nuorten aikuisten päihteidenkäyttäjien kanssa.

Vanhuus-viikko jäi erityisesti monen mieleen vanhainkotivierailun ansiosta. Vierailulla nuoret pääsivät keskustelemaan asukkaan kanssa, ja moni vanhus kertoi esimerkiksi yksinäisyydestään. Vierailun jälkeen pohdittiin, millaista on hyvä vanhuus. Sitten olikin jo aika päästää hahmot eläkkeelle.

Hahmojen elämänvaiheista voi lukea Twitter-kanavaltamme.

Tiimikurssilla ehdittiin enemmän ja syvemmin

Tavallista äidinkielen 1. kurssia enemmän ÄiTe-kurssilla ehdittiin lukea erilaisia tekstejä, tutkittiin lähteitä kriittisesti, keskusteltiin jatkuvasti ryhmässä ja työskenneltiin yhteisen päämäärän mukaan. Tiimikurssilla panostettiin itsearviointiin ja työskentelytaitojen reflektointiin. Itsearvioinnit tehtiin O365 Formisilla.

Terveystiedon kurssin sisältöihin ehdittiin syventyä paljon syvemmin kuin tavallisella TE1-kurssilla, ja tulokset näkyivät niin opiskelijoiden tekemien testien tuloksissa kuin projektitöiden laadussakin. Terveystiedon Socrative-testeissä kysyttiin tärkeimpiä käsitteitä.

Koeviikolla käytettävissämme oli kaksi päivää: ensimmäisenä koepäivänä tiimit suunnittelivat opinnäytetyönsä, laajan esitelmän hahmon elämänkaaresta. Toisena koeviikon päivänä kuunneltiin kaikkien seitsemän tiimin esitykset ja annettiin niistä palautetta. Kurssit arvioitiin tietenkin erillisinä kursseina, koska ne olivat pakollisia kursseja. Arvosana pohjautui runsaalle näytölle: opiskelijat tekivät niin kirjallisia töitä kuin ryhmätöitäkin, joten paljon ehdittiin tehdä.

Tarkempaan kuvaukseen Äite- kurssin teemaviikoista voi lukea Prezi-esityksestämme ja Peda.net-sivultamme, joka oli kurssin ”työkirja”.

Materiaaleja saa käyttää vapaasti. Tiimioppimisen iloa kaikille!

Joensuun lyseon lukion terveystiedon opettaja Pauliina Immonen ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Jaana Kemppi