Kokemuksia väittelykerhosta

Toinenkin toteuttamani kokeilukokonaisuus liittyi väittelyyn. Monet taustatekijät ja tavoitteet ovat samankaltaisia kuin toisessa kokeilussa, minkä takia esittelen tässä tekstissä niitä vain lyhyesti. Hieman laajemmin avaan ajatuksiani väittelyn hyödyistä toisessa blogitekstissä täällä.

Perustin lukioon viikoittain pitkillä 30 minuutin välitunneilla kokoontuvan väittelykerhon. Osallistumisesta ei luvattu kurssia, mikä toi haasteita markkinoinnille. Osallistujamäärä vaihteli kuitenkin odotettua paremmin kymmenen ja kahdenkymmenen välillä. Monet osallistujista olivat osallistuneet myös muihin väittelykokeiluihini ja olivat saattaneet innostua väittelystä silloin.

Tarkoituksenani oli jakaa väittelykerhon rakenne kahteen sisällöllisesti erilaiseen jaksoon pedagogisten tavoitteiden mukaan. Ensimmäisten kuukausien aikana oli tarkoitus käsitellä väittelyä ylipäätään, eli opiskella nimenomaisesti niitä taitoja ja sisältöjä, jotka tuovat väittelyn menetelmälliset hyödyt esiin. Tämä kokonaisuus toteutettiin yhdessä äidinkielen opettajan kanssa. Kokoontumisissa käsiteltiin siis esimerkiksi argumentaatiotaitoa, argumenttien purkamista osasiin, nopeaa reagointikykyä ja sanavalmiutta sekä väittelytilanteen sudenkuoppia. Koska kurssille osallistuminen oli vapaaehtoista ja opiskelijoiden motivaatio oli korkealla, oli aiheita helppo lähestyä heidän oman mielenkiintonsa sekä keskustelun kautta. Useimmilla kerroilla oli pieniä vapaamuotoisia harjoitteita, joista osan suunnitteluun opiskelijat osallistuivat itse.

Ensimmäisen kokonaisuuden loppupuolella oli myös muodollisia väittelyjä, joiden painopiste ei kuitenkaan ollut väittelyn aiheen sisällön omaksumisessa, vaan edellä mainituissa taidoissa. Kuitenkin aiheet olivat filosofisesti tai yhteiskunnallisesti vaativan puoleisia, koska tarkoituksena oli muodostaa laadukkaita ja johdonmukaisia argumentaatiota ja välttää pelkkää mielipiteiden vaihtoa. Koska kerhon kokoontumisajat olivat kohtuullisen lyhyet, tapahtui valmistutuminen usein opiskelijoiden omalla ajalla. Joukkueille kerrottiin aihe (myös tähän he saivat vaikuttaa itse) viikkoa ennen väittelyä, mutta puolet päätettiin vasta päivää tai kahta ennen varsinaista väittelyä.

Jo lyhyessä ajassa kerholaisissa oli havaittavissa kehitystä monissa väittelyn osa-alueissa. Etenkin sanavalmius, vasta-argumenttien muodostaminen ja vastapuolen argumenttien virheiden tai epäjohdonmukaisuuksien havaitsemisen kyky kehittyivät selvästi. Palautteiden perusteella opiskelijat kokivat väittelyn harjoittelun kehittävänä sekä muuta koulutyötä tukevana.

Kerhon toisen jakson tarkoituksena oli integroida väittelyn tarjoamia taitoja erilaisten oppiaineiden viitekehykseen. Tämä toinen osuus on toteuttamatta, mutta tarkoituksena olisi, että eri oppiaineiden opettaja tulisi lyhyesti alustamaan jostakin oman oppiaineensa ajankohtaisesta väittelykelpoisesta aiheesta. Tämän jälkeen opiskelijat valmistautuisivat (ensi sijaisesti omalla ajallaan) väittelyyn aiheesta. Tavoite on samankaltainen kuin toisessakin kokeilussani: auttaa opiskelijoita näkemään asiat monenlaisista näkökulmista mustavalkoisuuden sijasta. Erityisen hyödyllistä (ja samalla usein opiskelijalle haastavaa) on väitellä näkökulmasta, joka ei joko vastaa hänen omaa näkemystään tai ei kiinnosta häntä lainkaan. Pakollisilla filosofian kursseilla tällaisen toteuttaminen ja ohjaaminen viet tyypillisesti odotettua enemmän aikaa, mutta vapaaehtoisessa kerhossa opiskelijoiden luontainen orientaatio mahdollistaa näkökulmien vaihtamisen lyhyemmässä ajassa ja itsenäisesti. Tällainen näkökulmien vaihtaminen ja väittelyn huolellinen suunnittelu alkupuheenvuoroineen auttaa jäsentämään teorioista tai väitteistä oleelliset ja siten myös auttaa opiskelijaa rakentamaan oppiaineen kysymyksistä johdonmukaisemman kokonaisuuden, jossa eri teoriat myös keskustelevat keskenään. Filosofian puolelta voin mainita esimerkkinä, että on hyvin arvokasta, jos opiskelija oppii tunnistamaan vaikkapa modernin hyve-etiikan eräänä piirteenä juuri klassisten moraaliteorioiden kritiikin. Tämä tulee hyvin esiin, jos väittelyssä nämä kaksi asetetaan vastakkain, jolloin opiskelijalle parhaimmillaan myös konkretisoituu oman työskentelyn ja prosessoinnin kautta, että mitä hyve-etiikan esittämä kritiikki on.

Väittelykerhon tapaisen projektin etu opettajille laajemminkin on se, että siinä valjastetaan monille opettajillekin tuttu menetelmä organisoidumpaan muotoon. Suuri osa opettajista, ainakin reaaliaineissa, harjoittaa tunneillaan varmaankin väittelyä silloin tällöin muodossa tai toisessa. Jos koulussa on väittelykerho ja/tai opettajat tekevät yhteistyötä siten, että filosofian ja äidinkielenopettajat toimivat menetelmän asiantuntijoina ja muut aineenopettajat sisällön asiantuntijoina, ovat väittelyharjoitukset mielekkäitä kokonaisuuksia, jotka kehittävät opiskelijoiden ajattelutaitoja sekä kasvattavat sisällöntuntemusta.

 

 

Äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogisia ratkaisuja

 

Äidinkielessä ja kirjallisuudessa on tehty monenlaisiakin pedagogisia kokeiluja ja opetuksen suunnittelemisessa on painotettu opiskelijalähtöisyyttä.

Kursseilla opiskelijat saavat itse valita omia työskentelytapojaan kurssitöitä tehdessä: vaihtoehtoina ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja suulliset esitykset. Pari- yksilö- ja ryhmätöitä tehdään vaihdellen. Opiskelijat voivat myös mitoittaa kurssiin käyttämäänsä työmäärää omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti. Esimerkiksi opiskelijat voivat valita lukemansa teokset sen mukaan, mitkä lajit tai aiheet heitä kiinnostavat tai kuinka harjaantuneita ovat kaunokirjallisuuden tulkitsijoina.

Arviointi on monipuolista, ja opiskelijat osallistuvat arviointiin. Etenkin puhetehtävissä sovelletaan itsearviointia ja vertaisarviointia. Palautetta annetaan monipuolisesti myös kirjoitetuista teksteistä, ja arviointi perustuu aina ennalta sovittuihin kriteereihin. Kurssin arvosana perustuu jatkuvaan arviointiin, ja arvosana määräytyy sekä suullisen että kirjallisen osaamisen perusteella. Näin ollen päättöviikon tehtävillä ei ole enää kovin suurta merkitystä kokonaisarvioinnissa, vaan voimme keskittyä kurssin keskeisten  aiheiden kokoamiseen, palautteen antamiseen ja itsearviointiin.

Lukukaudella 2016 – 17 äidinkielen polkukurssilla suoritettiin kursseja joustavasti kolmen jakson ajan. Kurssilla abit paikkasivat kesken jääneitä kursseja ja muut opiskelijat saivat halutessaan joustoa lukujärjestyksiin tekemällä haluamiaan kursseja. Kurssilla hyödynnettiin verkko-oppimista ja tuettua itsenäistä suorittamista. Opettaja oli tavattavissa luokassa sovittuina aikoina henkilökohtaiseen ohjaamiseen.

Itsenäisen oppimissuunnitelman laatimista on kokeiltu kursseilla lukuvuonna 2016-2017. Kurssit ÄI9 ja ÄI4 suunniteltiin opiskelijoiden kanssa ja sovittiin pakolliset läsnäolotunnit. ÄI9-kurssilla oli 4 läsnäolotuntia, AI4-kurssilla 6. Muille tunneille osallistumisen opiskelijat saivat päättää itse.  Itsenäisen, oman työskentelyn tueksi pohdittiin tavoitteita ja käytiin arviointikeskusteluja opettajan kanssa. Osa opiskelijoista
käytti vapautta olla pois lähiopetuksesta hyväkseen, mutta vähemmän kuin opettaja ennalta odotti. Kurssiarvosanat vastasivat pitkälti totuttua, ja opiskelijat arvioivat sisäisen motivaationsa kasvaneen, koska joutuivat itse arvioimaan, mitä osaavat ja mitä kykenevät opiskelemaan itsenäisesti.

–

”Kurssit ja niiden opetus ovat olleet mielenkiintoisia ja tunneille on yleensä mukava mennä” Opiskelijoiden palaute reaaliaineiden opiskelusta ja opetuksesta Lappeenrannan lyseolla

Tein lokakuun alussa 2017 opiskelijoille kyselyn reaaliaineiden opiskelusta Lappeenrannan lyseon lukiossa koskien omaa aineryhmääni. Meidän aineryhmään kuuluu historia, yhteiskuntaoppi, filosofia, psykologia ja uskonto ja meitä opettajia on seitsemän. Tähän kyselyyn osallistui 68 toisen ja kolmannen vuoden opiskelijaa. Opiskelijat vastasivat kahteen kysymykseen Edmodossa netissä. Ensimmäinen kysymys kuului ” Kun mietit edellä mainittujen (hi, yh, fi, ps, ue) reaaliaineiden opiskelua ja opetusta Lyseossa viime ja tämän lukuvuoden aikana, mitä hyviä asioita nostaisit esille?” ja toinen kysymys oli “Kun mietit edellä mainittujen reaaliaineiden opiskelua ja opetusta Lyseossa viime ja tämän lukuvuoden aikana, mitä kehitettäviä asioita nostaisit esille?”

 

Opiskelijoiden mielestä reaaliaineiden opiskelussa parhaita piirteitä ovat monipuolinen opetus ja hyvät opettajat. Opiskelumenetelmistä korostettiin hyviä muistiinpanoja. Palautteessa viitattiin myös uuteen opetussuunnitelmaan. Opiskelijoiden kommenteista oli luettavissa, että meidän aineryhmässä sähköiset kokeet ja sähköinen opetus ovat hyvin kiinteä osa opetusta ja opiskelua. Opettajat saivat kehuja aidosta kiinnostuksesta ja innostamisesta. ”Opettajat selvästi kiinnostuneita opettamistaan aineista, kursseja paljon ja jokainen aineesta kiinnostunut löytää varmasti mielekkäitä opetustapoja ja opettajia.”

 

Kyselyssä kehittämiskohteiksi meidän aineryhmälle nousee oikeastaan kaksi selkeää teemaa. Osa opiskelijoista toivoo, että opetus olisi monipuolisempaa. “Itse en pysty oppimaan niin hyvin jos tunnilla pitää kuunnella opettajan pitkiä monologeja joiden aikana keskittyminen puheeseen herpaantuu helposti.” Toinen asia, mihin useampi opiskelija toivoo kehitystä on se, että opiskelijan jaksaminen ja tavoitteet huomioitaisiin. “Kursseilla voitaisiin huomioida enemmän yksilöitä ja esim. katsoa sitä kirjoittaako oppilas kyseisen aineen vai haluaako vain saada yhden kurssin.”

 

Tämän kyselyn perusteella voidaan todeta, että opiskelijat ovat hyvin tyytyväisiä opetukseen aineryhmässämme. Tästä on hyvä jatkaa opetuksen kehittämistä meidän aineryhmässä!

LUPU-seminaari Lappeenrannassa 29.3.2017

Lupu-hanke järjesti paikallisen ja alueellisen seminaarin lukiopedagogiikan kehittämisestä Lappeenrannan kaupungintalolla keskiviikkona 29.3.2017. Seminaariin kokoontui kuutisenkymmentä lukioiden opettajaa ja rehtoria, pääosin Lappeenrannasta mutta myös muualtakin Etelä-Karjalasta. Valitettavasti junan tekninen vika esti Joensuun LUPU-väen osallistumisen.

Seminaarin aamupäivän ohjelmassa oli kaksi pajakierrosta: ensin ainekohtaiset pajat teemalla Koppi kollegalta ja sen jälkeen yleisaiheisemmat pajat teemalla Hae uusia näkökulmia.

Seminaarin pääluennon Oppimisen ja osaamisen arviointi lukiokoulutuksessa piti Najat Ouakrim-Soivio (KT,FL). Hänen keskeisinä teemoina olivat arvioinnin peruskäsitteet ja merkitykset sekä arviointiajattelun kehittyminen.

Seminaarin materiaalit tulevat piakkoin jakoon tälle sivustolle.

Läsnäoloa tarpeen mukaan

Missä ja miten oppimista voidaan toteuttaa muutenkin kuin istumalla luokassa oppitunnilla. Lukion oppiainekursseja toteutetaan niin, että vain osa oppimisesta vaatii läsnäoloa luokassa. Osa työskentelystä tehdään luokan ulkopuolella tai verkossa ajasta ja paikasta riippumatta joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden opiskelijoiden kanssa.

Kurssilla on tarjolla säännöllisiä opettajan ohjaustuokioita. Tieto- ja viestintätekniikka on olennainen osa kurssien oppimisen ja ohjauksen toteutusta. Tuloksena syntyy toimintamalli siitä, miten kurssilla oppiminen voidaan tehokkaasti rytmittää läsnäolon, omaehtoisen opiskelun ja yhteistoiminnallisen työskentelyn avulla. Tuloksena syntyy myös arviointimalli.